Kädentaitomessut

Helsingissä on viikonloppuna kädentaitomessut. Kenetköhän pakottaisin seuraksi. Aika vaikeeta löytää tyyppi, joka suostuu maksaa kympin siitä, että löytäisin taas jtn kivoja lankoja vaikkapa.

Paita on hihoja vaille valmis. Se tarvii vain pari kikkakolmosta, että se istuis paremmin. Toi malibu lanka oli "raskaampaa" ku kuvittelin.

Kävin jo seuraavaan paitaan ostamassa lankaa, joten eiköhän toi edellinen tosta valmistu ku ei malttais oottaa et pääsee jo seuraavaa kutomaan.

Kävin tänään lääkärissä ku kivut ei millään loppunu, vaikka napit loppu. Mulla on siis tietzen tauti. Lekuri löi vielä vahvemmat pillerit ja sano et parissa viikossa pitäis loppuu ku työt loppuu ni ei tuu rasitustakaan. Toivottavasti nyt sitten käy niin, kun keskutelufoorumeissa manailtiin, että kivut voivat jatkua vuosia. Mä kun meinaan hajota tähän viikkoon jo. Elämä sen kans et koko ajan luulee et tukehtuu tai saa sydänkohtauksen ei oo kauheen herkkua. Ja voi herrajösses ko lääkäri paino rintakehää ni meinas kyllä taju lähtee ko oli niin koski vaan niin v****ti.

Mutta napsin kiltisti ton pilleripurkin loppuun. Nappien pitäis riittää ainaski kaheksi viikoksi. Sen jälkeen vois harkita kokovartaloamputaatiota.

Lapasia

Vasemmalla on ruttolapanen, joka vielä oottaa pariaan valmistuvaksi. Varressa on palmikkoneuletta, vaikka se ei varmaan tuossa kuvassa kaueasti näy. Vieressä on sitten ihan peruslapaset. Ihan veikeän näköisethän nuista sitten tuli. Lankavyyhdin olen hukannu, joten ei mitään muistikuvaa langan merkistä, mutta kovin on lämpimät tumput.
Vieläkun saisi aikaseksi päätellä nuo sojottavat langat niin hyvä on.

Hajous

Eihän tässä enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. No ihan hyvä asia on ainakin, että hillitön syksyn odotus konkretisoitui tänään hieman, kun oli varaslähtö ja näki sitten ihan ihka eläviä fukseja. Olihan se ihan kivaa tietysti rapsutella tupsua, mutta kyllä minä ehkä semisti olen katkera siitä, että mun titteli viedään. Enään ei voi niin pahasti pöljäillä vaan pitäisi muka yrittää olla edes vähän esimerkillinen.

Huippuhienoa on myös se, että salasana on nyt vaihdettu. Siihen ei tarvittu kuin kolme varoituspostia ja 11 yritystä. Jos vielä huomena muistaisin sen...Ja kaiken kruunaa paidan valmistunut takakappale. Valitettavasti lompakon tarra onnistui liimautumaan siihen ja sitten tuli sellasta nöyhtää paidan pintaan, kun se piti siitä kiskoa irti.

Ja sitten huonot uutiset.

Joku norjalainen on pölliny mun irkkinikin ja olen kipee.

Menin lääkärille eilen, koska mulla on jo parisen päivää tuntunut siltä, että mulla on juuttunut ruokaa kurkkuun. No eilen sitten alkoi tuntua siltä, että tukehdun minä hetkenä hyvänsä.
Kaiken näkösiä puhallustesteja ne sitten teki ja sano, ettei niissä oikeestaan mitään vikaa ole. No sitten lääkäri tuli siihen tulokseen pienen väkivallan jälkeen, että kylikiluitten päissä olevissa jutuissa (mitä ne nyt sitten ikinä olikaan) on tulehus. Tuloksena kipulääkkeet, jotka aiheuttaa ihan järkyttävää väsymystä ja humalaista oloa. Mutta mikäs siinä kännissä on kiva olla. Vaan en saanut saikkua, vaikka lääkäri koki, että kivut on kuitenkin sen verran suuret, että lääkettä pitää antaa maksimiannostus. Ja nyt sitten lievästi vituttaa, että joudun olemaan töissä, koska vamma on lekurin mukaan aiheutunut työstä. Plus, että eilinen päivä meni ihan totaalisesti nukkumiseen. Otin meinaan kipulääkkeen ja nukuin sitten 14h putkeen heräämättä kertaakaan. Kuuden aikaan heräilin ja tottakai oletin, että on ilta kunnes satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja olin, että voihan paska pitää lähtee töihin.

Anteeksi taas tämä hajoilu. Yritän koota itteeni ihmisenä ja olla edes joskus valittamatta. Onneksi kohta alkaa koulu.

Tämä on niin tätä

Voi heleveissön mimmosta porukkaa meillä on duunissa. Välillä tuntuu, ettei ne osaa tehä muutako mennä kahvitauolle 5min aikasemmin käskemättä. Aikuiset ihmiset tarvittis koko ajan lapsenvahtia. Ei minkäänlaista maalaisjärkeä tai oma-alotteisuutta.Mihin tämä muailma on menossa. Jotain selkärankaa jookos kookos. No onneksi ei tarvii tota velttoilua kattoa enään ko vajaa kaks viikkoa.

Paidan takakappale alkaa olemaan jo siinä vaiheessa, että saan kohta alkaa miettimään, mitenköhän noita hiha-aukkoja rupeisin väköstämään. Jostain syystä siihen oli ilmestyny myös kiva pieni reikä. Mitäköhän mä taas olen paskonu.

Taitelijan elämää

Sisustin huonetta vähän uusiksi ja tykkään kovasti. Tilaa on enenpis joskaan ei kauaa. Ajattelin ostaa kirjoituspöydän, jotta voisin sitten ostaa ompelukoneen sen päälle. Hirveä into taas toteuttaa itseänsä.

Jostain syystä TKK on vain tappanut kaiken inspiraation taiteilemista kohtaan. Viime vuoden aikana en kertaakaan kirjoittanut runoa, blogannut, kutonut, suunnitellut vaatteita, piirtänyt tai säveltänyt mitään. Luovinta mitä taisin tehdä oli javan kurssin suorittaminen. Nyt jos saisin ostettua sen koneen voisin taas ruveta tekemään jotain kivoja pieniä asioita, kuten tyynyjä, laukkuja, hameita ja paitoja.

Olin tänään kovin ylpeä kukistani, kun kerranki joku huomasi miten ne kukkii komeesti.

Mutta voisin luvata laittaa noista ruttolapasista + normi lapasista kuvan tänne kunhan vain saan ostettua parsinneulan, että voisin siistiä ne edustuskuntoon. Ja villapaidalle ei vieläkään kuulu mitään hyvää, koska päätin purkaa sen ja aloittaa taas kerran alusta, kun tuo pitsi ei näyttänytkään niin hyvältä, niin teen sen sitten ilman. Ruttolapaset kuitenkin säästin, koska kaveri sanoi, että nehän näyttää ihan kivoilta.

Ukkosen aikaisia unia

Viime yönä näin ehdottomasti painajaisten painajaisen. Lupasin tiskata Liisa-tädilleni, mutta tädilläpäs olikin yhden keittiön sijaan neljä täynnä likaisia astioita. Noh menipäs melkeen koko yö tiskatessa. Paitsi kyllä mä kävin Saksassa pyörähtämässä viikonlopun ja puhuin kieltäkin ihan sujuvasti. Päätin sitten kuitenkin palata Suomeen hakemaan stipendejä koululta ja se vaikutti niin toivottomalta, etten lähtenyt sitten viime yönä vaihtoon ollenkaan. Noh tänään ehkä paremmin.

Eilen illalla oli ehkä hirvittävin ukonilma ever. En pystynyt edes röökiäni loppuun polttamaan ko salamoi niin kovasti ja joka väläyksellä piti laittaa kädet pään suojaksi. Laskin Murphyn lain perusteella, että n. 100% todennäköisyydellä olen ainoa ihminen, joka istuu partsilla olosuhteet ja ajan huomioon ottaen, joten ihan varmasti kaikista talon parvekkeista salama iskee juuri minun parvekkeelleni.

Mitähän muuten tapahtuu, jos laittaa popcornipussin väärä puoli ylöspäin mikroon, kun en viimeisellä dieettipopparipussillani uskaltanut asiaa testata. Ties vaikka tulisi maailmanloppu.